Puhuttaessa maaseudusta, näemme mielissämme idyllisen luonnonmaiseman lehmineen. Haikailemme menneeseen ja suremme kadonnutta kulttuurimaisemaa ja siellä laiduntanutta lehmää. Lehmän poissaololla on kuitenkin murtuneita mielikuviamme isompi merkitys: kun lehmä ei enää laidunna metsässä tai jokirannassa, katoaa lopulta tämä tuntemamme kulttuurimaisema eliöineen.

​

When we talk about countryside, in our minds we see an idyllic landscape with it’s cows. We yearn for the past and grieve the lost cultural environment and the cow which used to pasture there. In absence of the cow there’s bigger issue than just our shattered visions: when the cow doesn’t pasture anymore in the woods or in the riverside, eventually the cultural environment we used to know disappears with most of it’s organisms. 

​

​