Opettajien terveiset
Maria Huhmarniemi & Antti Stöckell
Nykytaide nyt ja tulevaisuudessa
Nykytaiteesta on puhuttu jo 1960-luvulta alkaen, kun modernistinen tyylisuunta ja siihen liittyvä taiteen universaalisuutta ja omalakisuutta korostava ajattelu horjui. 1960- ja 1970-luvuilla oli murros, jolloin taiteesta tuli entistä tiedostavampaa ja poliittisempaa. Sanana nykytaide tarkoittaa aikalaistaidetta: kaikkea sitä taidetta, mitä tehdään juuri nyt. Nykytaide keskittyy kulloinkin ajankohtaisiin aiheisiin: kyseenalaistaa, kritisoi, nostaa esiin, havahduttaa ja elähdyttää taiteen ilmaisukeinoin. Myöhemmin näemme, oliko 2020-luku myös nykytaiteen käänne.
Kuvataidekasvatuksen syventävä taideproduktio -kurssi päättää kuvataideopettajaopinnot Lapin yliopistossa. Suurin osa valmistuvista opiskelijoista esittää taideproduktionsa ja maisterin tutkielmansa kevään lukukauden viimeisinä kuukausina. Tänä vuonna teema on liittynyt ajan ja katoavaisuuden käsitteisiin, joita opiskelijat ovat käsitelleet monista näkökulmista. Yksi teeman ulottuvuuksista liittyy aikakausiin: ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Toinen hyvin olennainen tarkastelukulma on luonnon kiertokulku ja ihmisen vaikutus ekologiaan niin ruohonjuuritasolla kuin maapallon mittakaavassa – mikä on hyvin ajankohtainen aihe nykytaiteessa juuri nyt.
Yhteiskunnalliset teoriat ja filosofia vaikuttavat nykytaiteeseen. Kun 1980-luvulla pohdittiin postmodernistisuutta, nykytaiteeseen syntyi postmodernistinen tyylisuunta. Tällä hetkellä posthumanismi, uusmaterialismi ja intersektionaalinen feminismi ovat sellaisia ajattelutapojen käänteitä, jotka ilmenevät myös nykytaiteessa tyylisuuntauksina.
Posthumanismi kohdistaa huomion ei-inhimilliseen luonnon toimijuuteen ja oikeuteen. (Käsitettä ei-inhimillinen käytetään, koska ihminenkin on osa luontoa.) Samalla tunnetun empatian piiri laajenee ihmisnaapureista naapuruuteen eläin-, kasvi- ja kivikunnan kanssa. Taiteessa tämä tarkoittaa muun muassa taiteilijuutta luonnon kanssa ja luonnon toimijuuden näkyväksi tekemistä taiteen monin keinoin.
Uusmaterialismi filosofisena suuntauksena purkaa dikotomioita muun muassa aineellisuuden ja ajattelun, kulttuurin ja luonnon sekä perinteen ja nykyajan välillä. Taiteessa ja taiteentutkimuksessa se tarkoittaa keskittymistä taiteen aineellisiin, aistimellisiin ja esteettisiin ulottuvuuksiin. Uusmateriaalisessa tyylissä voi tunnistaa ainakin kehollisuuden, materiaalisuuden synnyttämän moniaistisuuden ja perinteisten käsityötekniikoiden ja -materiaalien soveltamisen nykytaiteen ilmaisutavoiksi.
Intersektionaalinen feminismi tarkoittaa ajattelua, jonka mukaan epätasa-arvoa voidaan tunnistaa ja purkaa. Akateemisesta keskustelusta yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun tihkunut käsite ei välttämättä ole kaikille taiteilijoille tuttu – toisin kuin sen tarkoitus. Juuri taiteilijat nostavat esiin sekä yhteiskunnallista epätasa-arvoa että ihmisyyden monimuotoisuutta. Intersektionaalisuus käsittää sukupuolen ja ihonvärin lisäksi myös sosiaalisia kategorioita, kuten esimerkiksi yhteiskuntaluokan ja seksuaalisuuden.
Näiden ajattelutapojen siivittämänä toivotamme taideproduktion näyttelyn virtuaaliyleisölle aistimellista ja avartavaa taidekokemusta. Annetaan taiteelle tilaisuus puhutella meitä!
The Teachers' Word
Maria Huhmarniemi & Antti Stöckell
Contemporary art before, now, and in the future
The concept of contemporary art emerged in the art world in the 1960s, when the modernist style and the associated thinking emphasising the universality and originality of art faltered. In the 1960s and 1970s, art became more conscious and political. The concept of contemporary art refers to the art that is created nowadays: all the art that is being done right now. However, it is commonly claimed that contemporary art focuses on current topics: questioning, criticising, highlighting, provoking, and enlivening by means of any artistic expression. Later, we will see whether the 2020s represented a turning point in contemporary art, as they have in society.
The advanced course in contemporary art completes the studies of art teachers at the University of Lapland. Most graduating students present their art productions and master’s theses in the final months of the spring semester. This year (2020), the theme related to the concepts of time and disappearance, which students addressed from many perspectives. One of the dimensions of the theme related to decades—before, now, and in the future. Another very point of view concerned cycles of nature and the human impact on ecology, both at the grassroots level and on a global scale, which is presently a highly topical issue in contemporary art.
Social theories and philosophy have influenced contemporary art. When postmodernism was considered in the 1980s, a postmodernist style emerged in contemporary art. At present, posthumanism, new materialism, and intersectional feminism are nuances of thinking that also manifest themselves in contemporary art as styles.
Posthumanism focuses on non-human agency and the rights of nature (where the term ‘nonhuman’ is used to indicate that humanity is also part of nature). Simultaneously, it expands the circle of empathy from encompassing human neighbours to including neighbourhoods with animals, plants, and rocks. In art, this means, for example, artists´ collaboration with nature to make the agency of nature visible through many forms of art.
New materialism, as a philosophical turn, dismantles dichotomies between materiality and thought, culture and nature, and tradition and modernity. In art and artistic research, this means focusing on the material, sensory, and aesthetic dimensions of art. In the new materialistic style, one can identify the multisensory experiences generated by materiality and the application of traditional craft techniques to contemporary art.
Feminism means promoting idea that inequality can be identified and resolved. Intersectional feminism comprises gender and skin colour, in addition to social categories such as, for example, social class and sexuality. The concept of intersectional feminism that has seeped from academic debate into social and political debate may not be familiar to all artists, which is contrary to its purpose. Artists highlight both social inequality and the diversity of humanity.
Inspired by these ways of thinking, we wish the virtual audience to enjoy the art exhibition as a sensual and transformative art experience. Give art the opportunity to address us!